Miksi valokuitu

Yksi kuituillassakin esillenoussut kysymys oli lähinnä että mitä ihmettä sillä kuituliittymällä sitten tekee jos sellaisen hankkii. Kysymys ei ollut niinkään siitä, mitä valokuidun päästä saa ulos, vaan että mitä hyötyä nopeasta nettiliittymästä ylipäätään on.

Timo Hännisen esilletuoma pointti on ehkä se kaikkein tärkein: tietoliikenneyhteyksiä pitäisi ajatella kuten sähkö- ja vesiliittymiä.

Kukaan ei imuroidessa tai kahvia keittäessä mieti että tuleeko töpselistä tarpeeksi paljon sähköä. Samaten kukaan kunnallisen vesijohdon palveluita käyttävä ei mieti että tuleeko hanasta vettä. Tietoliikenteen kanssa ollaan kuitenkin lähes kaikissa Sieviläisissäkin talouksissa siinä pisteessä, että nettikaistan käytöstä joudutaan perheenjäsenten kanssa kilpailemaan. Jos talon lapset haluavat pelata verkossa niin kaistaa ei ole tarpeeksi että verkkopankkia voisi käyttää yhtäaikaa ilman ongelmia. Jos sähkönjakelu olisi yhtä heikoissa kantimissa niin radio tai televisio pitäisi sammuttaa ruoanlaiton ajaksi. Harva suostuisi tällaisiin kompromisseihin

Useamman käyttäjän taloudessa yhteysnopeuden rajallisuus tulee varmasti tutuksi jo nyt. Etenkin ADSL-tekniikalla toteutetussa internet-liittymässä raja tulee vastaan paitsi latausnopeudessa niin myös liittymän lähetysnopeuden rajallisuudesta. Käytännössä kaikki mainoksissa isolla näkyvät numerot koskevat latausnopeutta. Lähetysnopeus vaikuttaa paitsi siihen miten nopeasti sähköposti lähtee päätelaitteesta maailmalle niin myös siihen miten nopeasti nettiselain kykenee pyytämään lisää tietoa maailmalta. Pelkästään tämän kuitu.jarvikyla.eu sivun lataaminen aiheuttaa kymmenkunta eri kyselyä, kun selain hakee palvelimelta itse sisällön, muotoilusäännöt ja muut sivustoon liittyvät osat. Iltalehden etusivu vaatii yli 200 kyselyä ja mtv3.fi:n avaaminen aiheuttaa yli 450 kyselyä verkkoon. Etenkin ADSL-yhteyksillä lähettävä kaista täyttyy hyvinkin helposti ja kun päätelaitteet eivät saa lähetettyä palvelimille pyyntöjä uudesta tiedosta tämä näkyy mm. videoiden pätkimisenä ja yleisenä yhteyden hitautena.

Valokuituyhteyksillä kaikki yhteyden nopeuteen, vasteaikoihin ja lataus/lähetyskaistojen eroavaisuuksiin liittyvät ongelmat potistuvat. Jokiverkko suunnittelee rakentavansa kotitalouksiin vähintään 100/100Mbps -yhteydet.

ADSL-yhteyttä käyttäessä tulee myös pitää mielessä että kaikki valtakunnan operaattorit ovat kovaa kyytiä ajamassa puhelintekniikkaan perustuvaa kupariverkkoa alas. Muiden muassa Elisan asiakaspalvelu on toistuvasti kertonut, että käytännössä koko Sievin kupariverkko tullaan poistamaan käytöstä. Aikataulua tälle alasajolle ei julkisesti ole saatu, mutta sivistynyt arvaus on että enää 2020 jälkeen Sievissä ei ole yhtään ainoaa perinteistä lankapuhelinta tai mitään muutakaan kupariverkkoon pohjautuvaa viestintävälinettä.

Mitä taas tulee mobiililaajakaistoihin niin ainakaan minulle henkilökohtaisesti ne eivät tarjoa minkäänlaista vaihtoehtoa. Yhteysnopeus vaihtelee sään ja kellonajan mukaan käyttökelpoisesta olemattomaan ja mobiilikäyttäjien määrän kasvaessa vaihteluväli ei ainakaan pienene. Uusilla asuinalueilla tämä on nähtävissä ihan konkreettisesti, ensimmäiset muuttajat pääsevät nauttimaan ihan kelvollisista mokkulayhteyksistä, mutta kun muutkin naapurustossa saavat talonsa valmiiksi ja käyttäjämäärä kasvaa niin nettiyhteyden laatu laskee kuin lehmän häntä. Pahimmin ruuhkautuvilla alueilla koko verkko on käyttökelvoton iltapäivisin kun ihmiset palaavat töistä ja koulusta ja alkavat kuormittaa verkkoa.

Lähitulevaisuudessa kun virastot, turvatekniikka ja jopa terveydenhuolto siirtyvät yhä enemmän verkkoon, infrastruktuuria ei voida rakentaa tekniikan varaan, joka on riippuvainen esimerkiksi säätilasta. Etätyön ongelmat vielä kosketa kovin suurta osaa väestöstä, mutta jos yhteys on poikki niin se on poikki. Samalla kaistalla kun voidaan tehdä ihan palkkatöitä, maksaa laskuja, asioida kelan ja verottajan kanssa tai jutella kaukana asuvien sukulaisten kanssa videopuhelua. Aiemmin kirjoitin siitä, miten emme mieti että tuleeko töpselistä tarpeeksi sähköä, sama analogia pätee, emme mieti myöskään sitä tuleeko töpselistä sähköä jos sataa vettä tai jos samalla alueella on paljon sähkönkäyttäjiä.

Turvatekniikka (valvontakamerat, turvapuhelimet, murtohälyttimet, kiinteistönvalvonta jne) siirtyvät nekin kokoajan enemmän verkkoon. Minäkin joudun työni puolesta konsultoimaan lähes viikottain asiakkaita jotka kysyvät että soveltuuko heidän internet-yhteytensä vaikkapa paloilmoitinjärjestelmän käyttöönottoon. Ei ole erityisen lohdullinen ajatus että tehtaan palohälyttimet eivät hälytä palokuntaa paikalle tai varsinkaan että Pihtiputaan mummon turvapuhelin ei toimi siksi että kännykkäverkko on tukossa uuden AngryBirds -elokuvan trailerin takia.